Kielestä, käsitteistä ja mielestä
Meillä on koko ajan käytettävissä vain osa todellisuudesta, jossa elämme. Eikö tuo kuullostakin hurjalta ajatukselta? Mieli ja aistit kuitenkin suodattavat ympäristön ärsykkeistä jatkuvasti pois sellaiset, joiden emme tulkitse olevan huomiomme arvoisia sillä hetkellä. Mieltä kuvataan usein Freudin jäävuorimetaforan avulla. Tietoinen mieli on merenpinnan yläpuolella näkyvä osa. Alitajuntaa ja tiedostamatonta on kaikki, mikä jää pinnan alle. Huomion suuntaaminen ja havainnointi ohjaavat kokemustamme todellisuudesta. Olet ehkä lukenut vuosituhannen vaihteen klassisesta havaitsemisen rajallisuutta osoittavasti gorilla koriskentällä tutkimuksesta, jossa koripallo-ottelun katselijoita pyydettiin laskemaan, kuinka monta kertaa pallo syötetään pelaajalta toiselle. Tehtävään keskittyneistä katselijoista jopa puolelta jää huomaamatta kentän keskellä pelaajien joukossa kulkeva gorilla hahmo. Kun siis suuntaamme huomiomme johonkin, jotain muuta jää havainnointikykymme tavoittamattomiin. Voit testata omaa havainnointiasi googlaamalla gorilla ja havaitsemistesti. Havaitsemme ja havainnoimme sitä, mihin huomiomme on kiinnittyneenä. Toinen käytännön esimerkki samasta mielen tekemästä aistien suodattamisesta tai poissulkemisesta on uppoutuminen johonkin tehtävään, vaikkapa lukemiseen, jolloin muun maailman äänet ja häly häviävät ympäriltä. Tästäkin useimmilta meistä on omakohtaisia kokemuksia.
Aivot ja aistimme reagoivat kuitenkin joustavasti ympäristöön, vaikka osa ympäristön ärsykkeistä on pois suodatettu. Hätkähdämme hetkellisesti uuden ärsykkeen voimasta. Suuntaudumme siihen aisteillamme ja varmistamme tietoisesti, vaatiiko tuo ärsyke meiltä jotakin. Esimerkiksi outo, poikkeava ääni ympäristössä tai haju, jota normaalisti ei tunnu, kiinnittävät huomiomme. Evolutiivisesti ajatellen suuntaudumme uusiin ärsykkeisiin tietääksemme, onko kyseinen ärsyke uhka, joka vaatii toimia. Jos toimia ei tarvita, adaptoidumme tilanteeseen ja pian tuo ärsyke ei ylitä enää aistiärsykejärjestelmän sitä kynnystä, joka tuo ärsykkeen tietoisen mielen prosessoinnin tasolle. Tällainen aivojen tekemä datan suodattaminen on aivojen evolutiivista tehokkuutta. Meille ei olisi mielekästä olla tietoisia kaikista eri aisti- ja ajatusärsykkeistä koko ajan.
Tätä samaa tehokkuuden ja tiedon automaattisen käsittelyn ja suodattamisen menetelmää mieli käyttää myös kielellä operoidessa. Nojaudumme kommunikaatiossa yleistyksiin ja olettamuksiin, jotta kommunikointi olisi sujuvaa. Kognitiivinen kielitieteilijä ja filosofi George Lakoff kehitti 1980-luvulla käsitteellisen metaforateorian kielestä. Avaintermit puhuttaessa kielellisestä yleistämisestä ovat käsite ja kategoriat. Sen mukaan käsitteet ovat kehys, mielenrakenne, joka auttaa meitä ymmärtämään, ennustamaan ja olemaan asianmukaisessa vuorovaikutuksessa maailman kanssa ja yksinkertaistamaan samalla tiedon ja ympäröivän maailman prosessointia. Klassisen filosofisen ajattelun mukaan kategoriat puolestaan ovat luokkia, joihin samankaltaiset käsitteen kuuluvat.
Käsitteiden ja niiden kategorisoinnin tehtävänä on ajattelun taloudellisuus ja tiedon hallinta. Käsitteet mahdollistavat abstraktin ajattelun ja kategoriat yksinkertaistavat maailmaan niin, ettemme huku tietotulvaan. Haittana on se, että ymmärryksemme tilanteista on aina vain osittainen siivu todellisuudesta. Lakoff kehitti ajatustaan käsitteistä ja kategorioista eteenpäin lisäten teoriaansa myöhemmin vielä ajatuksen kognitiivista malleista, skeemoista. Kognitiivisen metaforateorian valossa skeemat ovat kaikki ne tietorakenteet mitä johonkin käsitealueeseen sisältyy. Yritän selventää tätä esimerkin kautta. Elämä on matka lause on metaforinen. Lauseessa on käsitteet tai käsitealueet elämä ja matka, joiden alle linkittyvät kaikki elämään tai matkaan linkittyvät käsitteet, esimerkiksi alku, loppu, syntymä ja kulkija. Metaforateoria selittää ja mallintaa skeemojen avulla sitä, miten elämän ja matkan alle nivoutuvat termit ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään. Lisäksi ne avaavat ymmärryksen muille samasta lähteestä kumpuaville perusmetaforille, kuten esimerkiksi, Hän oli tullut tiensä päähän tai Hänen tiensä oli ollut kivikkoinen. Usein metaforat ovat kieleen niin vakiintuneita ettemme edes tiedosta niitä metaforiksi.
Kategorisointi vaikuttaa näkemiseen. Eri ihmiset huomaavat eri asioita samasta tilanteesta ja kokemuksemme näkemisestä riippuu paljon siitä, mitä tiedämme katsomastamme ja miten luokittelemme tuon asian mielessämme. Mattilan kirjasta Ajattele toisin kognitiivisen psykologian ja Bartlettin kirjastometaforaa lainaten, kategoria avaa oven muistin kirjastoon ja siihen tietoon, mitä tuohon kategoriaan ja sen alle nivoutuviin käsitteisiin liittyy. Jos muutamme kategoriaa ja käsitteitä, meille avautuu sitä kautta mahdollisuus myös muuttaa ja uudelleen tulkita kokemuksiamme. Jos kielikuvaa muutetaan muotoon elämä on taistelua tai elämä on oppimista, huomaat, että merkitykset ja ajatukset elämästä ja sen kokemuksista alkavat muuntumaan.
Samaan ajatukseen osasta todellisuutta pohjaavat myös muistomme. Muistoihin on tallentuneena vain osa kaikesta, mitä meille on tapahtunut. Tai tiedä häntä, ehkä muistoihin on tallentuneena enemmänkin, mutta se mitä voimme palauttaa mieleen on vain osatotuus kaikesta tapahtuneesta. Mihin huomiosi tapahtuma hetkellä on kiinnittyneenä vaikuttaa siihen, mitä muistat. Mielellä on lisäksi taipumus muistaa herkemmin negatiivisia asioita yksinkertaisesti siitä syystä, että vaarojen ja riskien pureskeleminen ja mieleen painaminen on evolutiivisesti palvellut meitä. Psykologiassa tämä ilmiö tunnetaan käsitteellä negatiivinen vinouma. Huomiomme kiinnittyy, käsittelemme herkemmin ja muistomme täten värittyvät helpommin negatiivisten tapahtumien kautta.
Käyttämämme kieli, sanavalinnat ja rekisterit ovat vahvasti sidoksissa koko historiaamme, kokemuksiimme ja muistoihimme edellä mainituista. Sanoitamme elämäämme sekä itsellemme että toisillemme kielen kautta ja näihin sanoihin on sitoutuneena niin henkilöhistoriasi kuin yhteisesti sovittuja merkityksiäkin. Toista vuosikymmentä kielen parissa työskennellessäni olen saanut istua alas tuhansien ihmisten kanssa ja pohtia heidän kanssaan merkityksiä, joita itse kukin meistä sanoihin on nivonut. Sanojen ja merkityksien pohdinta yksin ja yhdessä toisten kanssa on viehättänyt minua aina, ehkä osaltaan myös siksi, että ne avaavat pienen kurkistusikkunan käyttäjänsä mieleen. Ymmärtämällä jotain toisen ajattelusta voi myös oppia ymmärtämään jotain omasta mielestä ja ajattelustaan. Kielenopiskelu on siis oiva väline myös oman mielen ja sen merkityksien opiskeluun.
Merkitykset eivät ole absoluuttisia. Talo on talo, koska tämän kielen käyttäjät ovat keskuudessaan niin sopineet. Kun kuulet sanan talo, mieleesi nousee kuva tai ajatus jonkinlaisesta puu- tai betonirakennelmasta, jossa on seinät ja katto, ikkunoita ja ovi. Jos kuulet sanan kaunis, onnellinen tai masentunut lisääntyy henkilökohtainen ja toisaalta kulttuuriin sidoksissa oleva tulkinnanvara. Mitä abstraktimmaksi keskustelussa käytettävät käsitteet menevät, sitä enemmän tukeudumme oletuksiin ja yleistyksiin siitä, että tiedämme mistä puhutaan.
Organisaatioiden eri tasoilla ei aina puhuta samaa kieltä. Toisinaan se on tarkoituksen mukaista ja toisinaan heikkoa tietämystä kielen rekistereistä ja kuinka viestiä tilanteeseen sopivimmalla tavalla. Kieli on myös olennainen osa valtaa ja vallankäyttöä. Väliin se on tietoista ja toisinaan tiedostamatonta. Kielellä voimme etäännyttää tai ottaa mukaan. Tärkeistä asioista puhuttaessa meidän olisi itse asiassa hyvä tarkistaa ja määritellä aluksi, että kaikki puhuvat samasta asiasta. Tämä ongelma on vuosien ajan yhä uudelleen noussut esiin yritysryhmien kanssa työskennellessä. Oletamme olevamme saman asian äärellä, mutta tarkempi tarkastelu ja kysymysten esittäminen paljastaakin, että Pekka puhuu aidasta, Minna aidan seipäästä ja Jaakolla ei ole oikeastaan edes käsitystä mikä aita on. Johdossa virtaviivaistetaan prosesseja, puhutaan visioista ja missiosta, implementoidaan ja jalkautetaan strategioita. Siellä niin sanottujen jalkamiesten ja -naisten tasolla Minna, Pekka ja Jaakko miettivät, että mitä se virtaviivaistaminen oikein olikaan, mitä strategia tai implementointi tarkoitti, mikä visio oli ja mitä ihmettä sillä on tekemistä minun päivittäisen työni kanssa. Kouluttajan työssäni olen saanut olla tukemassa ja edesauttamassa kielenkäyttäjiä viestimään kohdeyleisönsä ja kuulijansa huomioiden ja lisäämään ymmärrystä niin organisaatioiden sisällä kuin myös ulospäin.
Toisaalta, jos meiltä puuttuvat kielestä sanat kuvaamaan jotain ilmiötä, tästä keskusteleminen on vaikeaa jollei mahdotonta. Meidän on ensin kyettävä nimeämään asiat, joista haluamme keskustella tai joihin kaipaamme muutosta. Esimerkkinä tästä voisi käyttää vaikka vuonna 2017 sitten esiin noussutta Me too kampajnaa. Seksuaalista häirintää ja ahdistelua ja sen lieveilmiöitä on varmasti koettu jo kauemmin mutta vasta kun ilmiö nousee suurempaan tietoisuuteen ja tulee kielen kautta keskusteltavaksi, voimme pohtimaan miten tähän ilmiiöön haluamme suhtautua. Toisena esimerkkinä voit ajatella erilaisia tuoksuja. Mieti miten helppoa tai vaikeaa sinun on kuvata tai kertoa,miltä jokin tuoksuu. Saatat ajatella esimerkiksi, että jokin asia tuoksuu hedelmäiselle tai ruusuiselle. Eikö ole oikeastaan merkillistä, että meiltä puuttuu kielestä nimet tuoksuille, kun meillä on nimet vaikkapa väreille ja tunteille. Tuoksuja kuvaamme välillisten asioiden kautta, esimerkiksi joku tuoksuu nahalle tai ruusulle.
Kielen ja käsitteiden tutkiminen on hyödyllistä myös omaa ajattelua tarkastellessa ja opetellessa parempaa itsetuntemusta. Pysähdy lopuksi pohtimaan omaa mieltäsi hyödyntäen yllä esitettyä ajatusta käsitteistä, kategorioista ja skeemoista. Millaisia merkityksiä eri käsitteisiin yhdistät ja millaisiin kielen kategorioihin noita käsitteitä niputat? Tehdään pieni sanaleikki. Ota paperia ja kynä. Jos kategoria on "onnistunut työviikko", mitä käsitteitä mielesi sen alle niputtaa? Pohdi ja kirjoita nyt hetki. Tutki sen jälkeen kirjoittamaasi. Mitä tuon kategorian alle nivoit? Mitä tämä kertoo sinulle suhtautumisestasi työhön tällä hetkellä? Mahtuiko otsikon alle ainoastaan menetyksestä, saavutuksesta ja suorituksista kertovia käsitteitä, sanoja ja määreitä? Jos huomaat näin olevan mieti, mitä muuta sinne voisi mahtua? Muista. että listaamasi asiat eivät kerro vain itsestäsi vaan ne heijastelevat myös kulttuuria, tätä aikaa ja työskentely ympäristöstäsi. Mitä muuta kategoriaan "onnistunut työviikko" voisi tai pitäisi lisätä, jos ajatellaan, että työelämä on kuin perinteisellä purjeveneellä tehty maailmanympäripurjehdus muskeliveneellä ajetun pikakisan sijaan? Mitä muuta sinne tulisi lisätä, jos muistetaan, että me kaikki olemme inhimillisiä olentoja vajavaisuuksinemme ja luonteenheikkouksinemme.
Tällainen sanojen pureskelu kynä kädessä paperiin nojaten voi olla yllättävä keino oivaltaa jotain omasta mielestä, lisätä tarvittavaa sujuvuutta sinne, missä elämä tuntuu hankaavan liikaa vastakarvaan. Jos kaipaat apua siihen, olen mielelläni käytettävissä.