Levosta ja palautumisesta
Meillä on erilaisia palautumisen ja levon tarpeita. Saatamme ajatella levon ja palautumisen automaattisesti tarkoittavan asioiden lopettamista ja hidastamista, kun ne itse asiassa voivat olla myös aktiivisempia luonteeltaan. Palautumista on myös merkityksellisistä ihmissuhteista nauttiminen, luonnossa liikkuminen tai vaikkapa taiteeseen uppoutuminen. Lääkäri, tutkija ja työhyvinvoinnin puolestapuhuja Saundra Dalton-Smith esittelee kirjassaan Sacred Rest seitsemän eri palautumisen osa-aluetta. Näitä erilaisia levon ja palautumisen tarpeita on hyvä pysähtyä pohtimaan, jos jaksaminen tuntuu olevan kortilla. Stressiä, joka on kehomme luonnollinen reaktio ympäristön muutoksiin ja haasteisiin emme yksinkertaisesti voi poistaa, koska elämä ympärillämme on jatkuvassa muutoksessa. Siihen, että vaalimme lepoa ja palautumista, voimme kuitenkin vaikuttaa. Palautuminen on avainasemassa jaksamisessa. Eikä levolle tarvitse raivata kalenterista vuoden irtiottoa työelämästä, harvalla meistä on siihen edes mahdollisuutta. Tärkeämpää on levon ja aktiivisuuden terveemmän tasapainon löytäminen niin, että toiminta ja palautuminen virtaavat luonnollisesti kuin vuorovesi laskien ja nousten päivittäisessä elämässä. Alla lyhyesti esiteltynä erilaiset palautumisen osa-alueet Dalton-Smithin kirjan pohjalta:
Mielen palautuminen
Tunnistatko tilanteen: päivän päätteeksi kaadut sänkyyn ja huomaat, että vaikka kehosi särkee väsymyksestä mielesi ei rauhoitu lepoon. Mielessä voivat pyöriä päivän tapahtumat ja korvissa kaikua katkelmat käydyistä keskusteluista. Listaat ja pohdit tulevia työtehtäviä, perheen aikatauluja tai loppumattomia muita asioita, jotka pitävät sinut hereillä. Opetamme teknologian edesauttamina itsemme reaktiivisiksi multitaskaajiksi sen sijaan, että sallisimme itsemme keskittyä syvästi yhteen asiaan kerrallaan. Tällainen asiasta toiseen, tietokoneruudulta tai tehtävästä toiseen läpi päivän säntäily kuormittaa mieltä. Asioiden mielessä pyörittely illalla on mielen keino yrittää muistaa kaikki meille tärkeä sekä myös jäsennellä päivän aikaisia tapahtumia, joihin taukoamatta rullaavassa päivässä ei nykyisin tunnu löytyvän aikaa. Jos tämän kuullostaa tutulta voin lämpimästi suositella lukemaan myös Johann Harin kirjan Kadonnut keskittymiskyky, joka tarkastelee kuormittuneen mielen oirehtimista ja ratkaisuja sen rauhoittamiseen. Yksinkertaisin keino illalla mielessä pyöriviin asioihin on varata sängyn viereen kynää ja paperia, ja kirjoittaa mieleen tulevat asiat pois unta häiritsemästä. Vielä tärkeämpää on tietoisesti rauhoittaa työpäivästä aikaa sekä keskittymiseen että mielen rauhoittamiseen. Mielen palautumiseen auttavat pienet ja säännölliset, rauhoittavat tauot pitkin päivää, niin ettei mielesi pääse ylikierroksille. Pidä siis säännöllisesti muutaman minuutin minitaukoja tehden esimerkiksi lyhyitä hengitysharjoituksia tietoisesti uloshengitystä pidentäen. Jätä myös älypuhelin pois vessasta, äläkä nappaa sitä käteen ensimmäisen hiljaisen hetken koittaessa. Katso sen sijaan vaikkapa ulos ikkunasta, sinulle mieluisaa kuvaa tai maalausta ja syvenny hetkeksi vain olemaan. Mieli kaipaa taukoja jatkuvasti tiedon prosessoinnin tulvasta, jota ympärivuorokauden aktiivisena ympärillämme pöhisevä maailma ja teknologia tarjoilevat. Myös rytmiset, toistuvaan liikkeeseen perustuvat fyysiset toiminnot kuten hölkkä tai vaikkapa halon hakkuu rauhoittavat laukkaavaa mieltä.
Henkinen palautuminen
Kaipaamme myös henkistä palautumista. Henkisyyden kokemus ei tarkoita, että sinun tarvitsisi kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Meillä on sisäsyntyinen tarve kokea yhteyttä johonkin itseämme suurempaan, joka tuo vahvaa merkityksellisyyttä elämään. Meissä kaikissa on sisäänrakennettuna myös liittymisen tarve, tarve kuulua yhteisöön ja kokea merkityksellisyyttä siellä toimiessamme. Henkinen lepo ja palautuminen ei siis tarkoita välttämättä perinteiseen hengelliseen tai uskonnolliseen toimintaan osallistumista vaan linjautumista ja yhdistymistä toimissamme näihin syvempiin arvoihin. Tässäkin luonto tarjoaa uskomusjärjestelmästä riippumatta helpon ja luontevan väylän palautumiseen. Luonnon äärelle asettuessa ja luontoyhteydessä ammentaessa voimme kokea juurtuvamme ja olevamme osa suurempaa kokonaisuutta.
Emotionaalinen palautuminen
Uhrautuminen, epäselvät rajat, myöntyminen kun pitäisi sanoa ei sekä omien rajojen venyttäminen ovat yhteydessä emotionaalisen palautumisen puutteeseen. Tällöin emme pysähdy kuulemaan omia tunteitamme ja toiveitamme, joka johtaa vajavaiseen emotionaaliseen palautumiseen ohittaessamme toistuvasti omat tunteemme. Niin tunteiden huomiotta jättäminen kuin myös jatkuvissa tunnekuohuissa eläminen on raskasta ja kuluttavaa. Voit ehkä kokea, ettet voi näyttää kaikkia tunteitasi vaan joudut pitämään jotain puolia itsestäsi piilossa. Ammattirooli usein myös vaatii meitä laittamaan tunteita sivuun työtilanteissa. Naamioiden kantaminen on kuitenkin raskasta. Salli itsesi siis jossain vaiheessa päivää olla ja tuntea kaikki tunteet ja hyväksy ne sellaisena kuin ne esiin nousevat. Muista, että tunteet nousevat ja laskevat kuin aallot ja vaikka aallon harjalla voi hetken pelottaakin laskee aalto aikanaan. Tunteita ei kuulu pullottaa vaan niiden on sallittava virrata. Tunteiden energiaa voi kanavoida myös luovan tekemisen kuten kirjoittamisen, maalaamisen tai liikkeen kautta. Emotionaalista palautumista edistää itsestä huolehtiminen, yksinolo mutta myös luonnossa oleminen.
Sosiaalinen palautuminen
Kenen kanssa vietät eniten aikaasi ja kenelle annat leijonanosan sosiaalisesta energiastasi ? Älä arvota, vaan arvioi rehellisesti. Usein työympäristö, perhe, vanhemmat ja lapset vaativat meiltä paljon ja vievät paljon sosiaalisesta energiastamme. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että vaakakupin toisella puolen kuuluisi olla myös niitä ihmissuhteita, jotka eivät vaadi meiltä mitään vaan joista koemme itse saavamme energiaa. Muista myös, että samat ihmiset voivat toisinaan viedä tai toisinaan taas lisätä energiaamme. Ehkä tässäkin tärkeää on huomioda lempeästi omat rajat ja muistaa, että vietämme aikaa myös sellaisten ihmisten kanssa, joilta koemme saavamme ja joiden kanssa koemme sosiaalista palautumista. Myös yksinolo on tärkeä sosiaalisen palautumisen muoto.
Aistien lepo
Kirkkaat valot, kovat äänet, rauhaton ympäristö, sosiaalinen media tai muut äänimerkit älylaitteista. Nämä kaikki kuormittavat hermostoamme ja mieltämme. Etenkin aikana jona teknologia ja sen tuomat ärsykkeet jatkuvasti kuormittavat meitä kiinnittäisin erityistä huomiota tähän levon ja palautumisen tyyppiin. Hiljennä tarpeettomat hälytysäänet älylaitteista, pidä taukoja teknisten laitteiden käytöstä ja sosiaalisesta mediasta ja käytä tarvittaessa vastamelukuulokkeita kaupungilla tai avokonttorilla. Kiinnitä huomiota valaistukseen ja ääniympäristöösi. Helli silmiäsi rauhallisen hämärällä valaistuksella, jota näin loppuvuodesta on tarjolla läpi päivän. Helli myös korviasi, ihoasi ja kauneuden kaipuutasi, sytytä kynttilä tuomaan tunnelmaa, kuuntele hiljaisuutta tai luonnon ääniä, kääriydy pehmoiseen vilttiin tai mukaviin vaatteisiin ja lepää hetki. Pitkään jatkunut aistiylikuormitus nostaa meissä esiin ärsyyntymisen, ahdistuksen ja jopa raivon tunteita. Työpäivän päätteeksi kiristelevä mieli voi olla merkki siitä, että aistisi ja hermostosi kaipaavat enemmän lepoa.
Luova palautuminen
Tällä Dalton-Smith tarkoittaa niin luonnon kuin taiteen meille suomaa palautumista ja uusiutumista. Sitä, että maltamme pysähtyä ihmettelemään ja ihastelemaan kauneutta ympärillämme, oli se avoimena eteen levittäytyvä merimaisema tai suosikki taiteilijasi henkeäsalpaava maalaus. Hyödynnä siis lähiympäristöäsi ja tee rauhoittavia retkiä luontoon. Korista ympäristösi sinua puhuttelevalla taiteella tai luonnosta tuoduilla elementeillä. Muista pysähtyä ihastelemaan niitä. Kukat ja viherkasvit tuovat luonnon sisälle myös talvikaudella. Taidenäyttelyssä käynti voi olla kuin pieni, virkistävä lomamatka. Luova lepo syntyy siitä ihmetyksen kokemuksesta, jonka voit tuntea näiden elementtien äärelle pysähtyessäsi.
Fyysinen lepo ja palautuminen
Fyysinen lepo voi olla luonteeltaan aktiivista tai passiivista. Passiivinen fyysinen lepo on unta, oli kyse sitten yöunista tai ihanista torkuista kesken päivän, kun taas aktiivinen fyysinen lepo voi olla vaikkapa rauhallinen kävely, taichi treeni tai palauttava yin-jooga harjoitus, jossa ei pyritä vahvistamaan lihaksia vaan rentoutumaan niitä. Fyysisen levon käsitteen alle Dalton-Smith niputtaa myös työergonomian, sen miten hyvin työpäivän aikana esimerkiksi päätteellä työskennellessä kehomme voi palata rentouden tilaan. Liike saa kehon rentoutumaan ja ehkä liikkeen kautta on myös helpompi havahtua huomaamaan muita palautumisen tarpeita, joita itsen ääreen hiljentyminen nostaa esiin. Rauhallinen luontokävely voi toimia hyvänä palauttavana hetkenä tähänkin levon tarpeeseen. Aktiivinen lepo päivän aikana eli päivän aikainen palautuminen toistuvasti rentouden tilaan helpottaa ja mahdollistaa myös hyvät yöunet, jolloin kehon on helpompi rauhoittua fyysiseen lepoon eli uneen.
Millaista lepoa ja palautumista sinä eniten koet juuri nyt kaipaavasi ja tarvisevasi? Voit halutessasi tehdä Dalton-Smithin lepotestin englannin kielellä alla olevan linkin kautta ja lähteä sen tuloksien perusteella miettimään, mitä askeleita voisit palautumisesi eteen ottaa.