Kehollisuudesta ja tunnekehosta

Kehotietoisuus on kykyämme aistia ja olla tietoisia kehosta ja sen prosesseista. Se on esimerkiksi kykyämme tuntea miltä hengitys tuntuu ja kuinka se virtaa kehossa, miten jalat asettuvat vasten lattiaa istuessasi, miten kiire ja stressi saavat kehosi jännittymään, miten muriseva ja nälkäinen vatsa ovat yhteydessä kärsimättömyyden tai kiukun tunteeseen tai miten aurinkoisena päivänä meren äärellä silmät kiinni seisten voit aistia auringon välkkeen ja meren liikkeen luomiesi läpi ja tuntea auringon hyväilevän lämmön kasvoillasi. Kun olemme tietoisia kehostamme ja kuuntelemme, ymmärrämme sekä toimimme sen meille tuomien viestien mukaan voimme kokonaisvaltaisesti paremmin. Hyvän kehoyhteyden kautta meillä on parempi yhteys omiin tarpeisiimme ja tunteisiimme. Kehotietoisuuden vahvistaminen lisää siten kokonaisvaltaista hyvinvoinnin tunnetta, mutta myös levollisuutta ja rauhaa. Oman kehon kuunteluun virittyminen vähentää lisäksi ajatuksissa ja murheissa vellomista ja tuo meidät lempeästi tähän hetkeen. Kehotietoisuuden vahvistaminen lisää siis läsnäolon taitoamme ja mahdollistaa itsemyötätunnon kokemisen.

Kehotietoisuuteen liittyvät aistimme kuulo, näkö, tunto, maku ja hajuaisti sekä myös hienoviereisemmät liike- ja asentoaisti eli proprioseptio sekä sisäinen tuntoaistimme interoseptio. Proprioseptio tarkoittaa siis liike- ja asentoaistia. Se on kykyämme havaita kehon lihasjännitystä ja rentoutta, liikettä ja suhdettamme ympäröivään tilaan. Voit aistia esimerkiksi itsesi juurevasti seisomassa lattialla ja sulkiessasi silmät tiedät missä asennossa olet, vaikka et itseäsi näekään. Interoseptio puolestaan tarkoittaa aistimustamme kehon sisäisestä tilasta, miltä meistä tuntuu ja mitä kehossamme tapahtuu, miten tunteemme, ajatuksemme ja kehomme ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Interoseption avulla aistimme esimerkiksi perustavia kehollisia tarpeita vessahädästä näläntunteeseen, mutta myös ymmärrämme tunteiden ja kehon vuorovaikutusta esimerkiksi kuinka kuormittavaksi koemme äänekkään, värikkään ja valoisan ympäristön tai kuinka turvallinen olo meillä on kehossamme. Interoseptio aistina jää helposti äänekkäämpien ulkoaistimusten kuten kuulo, näkö tai tunto jalkoihin.

Myös tunteet liittyvät kehotietoisuuteemme. Tunnekehoyhteydellä tarkoitetaan paitsi kehollisten tuntemusten huomiointikykyä myös kykyämme ymmärtää miten tunteemme ja kehomme ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Vahvistaessamme tunnekehoyhteyttä rakennamme parempaa suhdetta itseemme ja voimme tätä kautta oppia tuntemaan sisäistä turvaa ihan uudella tavalla. Jos joidenkin tunteiden kohtaaminen ja kokeminen on sinulle vaikeaa, kärsit vaikkapa jännityksestä, tai sinulla on tapana murehtia, pohtia ja ylianalysoida asioita, on tunnekehoyhteyden vahvistaminen hyvä tapa harjoitella tulemaan sinuksi näiden tilanteiden kanssa. Jos sinulla on traumataustaa tai uupumiskokemuksia takana on tunnekeho yhteyden vahvistaminen mielestäni olennaisen tärkeää. Yllättävän monella meistä on tänä päivänä kovin heikko tunnekehoyhteys. Pakenemme helposti tunteitamme erilaiseen välttämiskäyttäytymiseen joka voi olla ostamista, sosiaalisen median päätöntä selailua, alkoholia tai loputonta suorittamista ja puskemista. Vahvistamalla ja hoivaamalla tunnekehoyhteyttämme opimme kohtaamaan haastavatkin tilanteet kehomme kautta ja elämään alkaa kuin ihmeen kautta tulla lisää tilaa ja hyväksyntää. Vaikeat tunteet eivät jää kehoon tunnejumeiksi vaan tulevat koetuksi ja kohdatuksi virtaavan veden lailla.

Tunteiden kokemisessa vesi toimii oivallisena metafora. Elämme, koemme ja kohtaamme päivän aikana useita tunteita, joiden on tarkoitus aaltoillen soljua eteenpäin. On aallon huippuja, jolloin koemme tunteet vahvoina, joiden jälkeen aalto laskee ja rauhoittuu. Tunnekehoyhteyden ollessa heikko vältämme kohtaamasta joitakin tunteita, jolloin luonnollinen tunteiden virtaus estyy ja tunteet lukkiutuvat kehoon. Kehoon lukkiutuneina ne voivat ilmentyä päänsärkyinä, pinnallisena hengityksenä, lihasjännityksinä ja kiristyksinä tai kolotuksina vaatien yhä äänekkäämmin huomiotaan. Voi olla, että olet oppinut jo varhain elämään hyvin suppealla tunteiden kirjolla alivirittyneessä tilassa, jolloin mikään ei tunnu miltään tai vastaavasti elät tunteiden ääripäissä, herkästi ylivirittyneenä, jolloin tunteet räiskyvät holtittomasti.

Rakennamme yhteyttä kehoomme lapsuudesta alkaen. Ajattelen, että kehollisen yhteyden ja kehollisen minuuden huomioiminen on myös jokapäiväistä itsen huoltoa ja itsestä välittämistä eli tuon kehollisen yhteyden luominen ja vaaliminen jatkuu läpi elämän. Lapsuuden aikaiset kokemukset sekä hoivaajien antamat mallit kehon arvostuksesta, kehon viestien huomioimisesta sekä niiden arvostavasta ja hyväksyvästä kohtaamisesta voivat vaikuttaa meissä läpi elämän. Se miten näit, koit ja kuulit sinulle tärkeiden ihmisten suhtautuvan omaan kehollisuuteensa sekä sinuun kehollisena olentona tarpeinesi ja tunteinesi on myös todennäköisesti jollain tapaa nähtävissä sinussa tänä päivänä. Jos hidastat ja hiljennyt tai kokeilet vaikkapa meditaatiota, koetko helpoksi asettua kehosi äärelle? Tuntuuko tai kuuluuko päässä paljon hälinää ja rauhattomuutta? Millaisia käyttäytymismalleja olet oppinut tai omaksunut kasvuympäristöstäsi? Oliko perheessäsi mahdollista näyttää kaikkia tunteita? Saitko näyttää esimerkiksi vihan tunteesi ja oliko itkeminen sallittua vai pitikö olla reipas? Sanottiinko sinulle "älä itke" hyvää tarkoittaen, mutta kenties tuon takia opitkin nielemään tunteitasi? Osaavatko vanhempasi mielestäsi näyttää kaikki tunteensa? Missä määrin koet muistuttavasi heitä tunneilmaisussasi? Puhuttiinko tunteista vai elettiinkö, koettiinko ja näytettiinkö tunteet myös kehollisesti? Millaisessa suhteessa koet olevasi kehosi kanssa tänä päivänä? Pystytkö näyttämään kaikki tunteesi ja ovatko kaikki tunteet sallittuja? Pysähdytkö kuuntelemaan kehosi kaikkia viestejä? Reagoitko niihin vai ohitatko ne, koska nyt ei ole aikaa pysähtyä, käydä vessassa, levätä tai syödä? Miten hyvin koet olevasi tietoinen tunteistasi? Kun huomaat tunteen nousevan, koetko sen kehosi tasolla vai alatko analysoida tunnetta mielessäsi? Älyllistäminen kun on yksi tässä hetkessä ja etenkin aikuisten asiantuntijoiden tyypillinen keino vältellä tunteen kokemista. Jos suljet nyt silmäsi ja kuuntelet kehoasi, mitä se sinulle tahtoo kertoa? Minkä pienen teon voisit nyt tehdä vahvistaaksesi parempaa yhteyttä itsesi kanssa?