Omatahtisuudesta
No mutta hei. Vuosi vaihtui ja Halloween meni jo aikaa sitten. Mietit ehkä ettei niin kovin ajankohtainen kuva tai teema. Minä ehdin kuitenkin vasta nyt tähän junaan. Koversin erään asiakkaan taannoisesta vinkistä ihanan, Halloween-henkisen appelsiiinituoksulyhdyn. Aiempi versio minusta olisi jättänyt homman tekemättä tai hamaan lokakuuhun, kun en ehtinyt tehdä sitä oikeaan aikaan eli silloin kun muu maailma korvesi kurpitsalyhtyjä ja juhli pyhäinpäivää. Nykyisin pyrin antamaan piut paut turhille aikamääritteille ja tekemään asioita omaan tahtiin. Askartelin siis alkuvuoden iloksi ja c-vitamiinia saadakseni aamupala-appelsiinista tuoksulyhdyn. Because why not.
Oletko miettinyt miten hirvittävän vapauttavaa se on, kun asioita ryhtyy tekemään omaan tahtiin? Kun ei mukaudu niin paljon ympäristön odotuksiin ja sen ainakin näennäisesti asettamiin aikarajoihin, vaan nakertaa ja rakentaa päivät oman näköisemmiksi. Usein jostain joutuu tuolloin luopumaan, mutta paljon saa myös tilalle. Mitä omien halujen ja toiveiden kuuleminen mahtaisi tehdä hyvinvoinnillesi tai jaksamisellesi? Oletko koskaan miettinyt, että toisinaan on myös hyvä olla se matti myöhänen? Kerron tästä muutaman esimerkin.
Koko muu maailma ainakin tästä läntisestä näkövinkkelistä katsoen tuntuu ottaneen digiloikan ja siirtyneen älykännyköiden käyttäjiksi reilut 15 vuotta sitten. Minä hangoittelin pitkään tuota trendiä vastaan käyttämällä akkua vaihtaen vuoden 2006 Nokialaistani niin pitkään, kun elämässä oli jotakuinkin mahdollista selviytyä ilman mukana kulkevaa älylaitetta. Eläköön teknologia, joka kestää katuun putoamista ja arjen kohellusta särkymättä säröille ensimmäisestä kolauksesta! Tuo puhelin kulki mukana äidin neulomassa pussukassa, ja olin villapussissa kulkevan mobiilireliikkini kanssa usein yleisen hauskan lähde: kaiva Sanna taas se sinun villasukkapuhelin esiin. Vuonna 2007 syntynyt kummipoikakin on osaltaan kiitos tuon puhelimen nähnyt älytöntä teknologiaa, jonka ruutua on turha pyyhkiä. Tuo puhelin toi siis paljon ylimääräistä iloa myös kanssaihmisille. Ihmettelin aikanaan julkisessa liikenteessä ruudun ylle kumartuneita ja kaduilla vastaan käveleviä ruutuaan tuijottavia omaan digimaailmaansa uppoutuneita kanssakulkijoita. Elin pitkään tätä niin sanottua digiaikaa vapaasti ja aistien, ympäristöä ihmetellen, laiskasti tai ajatuksiini uppoutuneena bussin ikkunasta ulos tuijotellen. Vuonna 2017 totesin, että oli pakko luopua digi-itsenäisyydestä ja astuin digiriippuvuuden aikaan. Mikä muutos. Käsi rupesi automaatiolla hakeutumaan pienenkin luppohetken koittaessa nettiin, sähköpostiin tai milloin mihinkin sovellukseen. Minusta oli hyvää vauhtia tulossa samanlainen naama ruudussa eteenpäin kulkija, kunnes havahduin ja rupesin tekemään digisääntöjä itselleni.
Toisen matti myöhäsen digiloikkani otin liittymällä vasta reilu puoli vuotta sitten sosiaaliseen mediaan. Tämäkin on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Olen kiitollinen, että tein sen niin paljon myöhemmin kuin monet muut. Tiesin jo liittyessä, miten koukuttavaa somen seuraaminen voi olla tai miten paljon negatiivista vaikutusta kokemaansa hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen sillä voi olla. En kuvitellut olevani sovelluksia sunnittelevia algoritminkirjoittajia ovelampi, vaan yksinkertaisesti tein itselleni somepelisäännöt ja aikarajat. Tämän siis siksi, että minua viisaammat ovat asian huonoksi todenneet. Sen jälkeen piti tietysti lipsua aikarajoista ja todeta kantapään kautta se, miten turhauttavaa on ilta toisensa jälkeen todeta, että aika on luiskahtanut jonnekin hassuja koirapostauksia naureskellen tai pahempaa vielä, siitä murehtien miksi kaikilla muilla on niin kivaa ja erikoista tuolla somessa, kun minulla on ihan tylsää ja tavallista. Tiesin näidenkin tunteiden ja ajatusten olevan tulossa, kun sitten vihdoin niihin joku ilta havahduin. Oli siis hyvä olla myöhässä.
Toki meillä on elämässä myös ulkoa tulevia aikarajoja, joihin emme välttämättä itse voi vaikuttaa. Esimerkiksi työ ja perhe asettavat monelle meistä selkeät aikaraamit sille, minkä puitteissa voimme toimia. Näidenkin raamien sisällä tekemistään voi kuitenkin muokata itselleen soveliaammaksi. Jos työ, itse ja elämä rullaa soljuvaa tahtia eteenpäin niin hyvä. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että asioita joutuu vääntämään pakolla ja väärään aikaan olisi hyvä pysähtyä. Ottaa hetki ja tarkastella omaa ajankäyttöä. Pyrkiä tekemään tehtävät niille ja itselle parhaiten soveltuvaan aikaan ja ennen kaikkea elämään työajan tai muun ulkoa tulevan pakottavan raamin ulkopuolella mahdollisimman vapaasti, sitä aikaa ja tekemisen tahtia noudatellen, joka itsestä tuntuu hyvältä ja sopivalta.
Vuosien ajan olen noudattanut omaa sirkadiaanista rytmiä eli omaa sisäistä kelloani. Vitsailen toisinaan olevani agraariajan muinaisjäänne, koska minulle luontainen heräämisaika on klo 5-6 välillä aamulla. Minusta olisi varmaankin tullut hyvä karjakko. Aiemmin ajattelin tuohon aikaan herätessä, että ei kai nyt kukaan vielä tähän aikaan nouse ja jäin piehtaroimaan sänkyyn. Nousin sieltä sitten nuutuneena silmällistäkään lisää nukkumatta puoli tuntia tai tunti myöhemmin. Nyttemmin nousen heti herättyäni ja ryhdyn aamun toimiin. Koen aloittavani aamuni huomattavasti virkeämpänä ja energisenä. Useimmille meistä tehokkainta ja tuotteliainta aikaa vuorokaudessa ovat juuri aamun ja aamupäivän tunnit. Sillä oletusarvolla kuitenkin, että yöllä keho ja mieli ovat saaneet lepoa. Miksi hassata tuota aamun aikaa siis sängyssä makoiluun? Usein saatankin istua heti aamusta koneelle kirjoittamaan, raportoimaan, luomaan tai otan jonkun opiskelumateriaalin työn alle. Iltapäivälle käännyttäessä pään tehokkuus ja tuotteliaisuus alkavat vähentyä. Koen, että omalla kohdalla iltapäivän tunnit ovatkin omiaan täydelliselle läsnäololle, kehon kautta tekemiselle ja rutiineille, jotka eivät vaadi luovaa mielen jumppaa. Iltaa kohden on hyvä hidastaa tahtia niin, että sänkyyn mennessä unifilmi pyörähtää käyntiin heti pään osuessa tyynyyn. Liian mielenkiintoinen, aivoja ja ajattelua aktivoiva tekeminen tai liian fyysinen tekeminen, esimerkiksi urheilu eivät ole ideaaleja iltatoimia ennen nukkumaan menoa, sillä ne nakertavat aikaa levolta ja palautumiselta.
Omatahtisuutta on sekin, että osaa ottaa aikaa levolle,kun sille on tarvista. Osaatko sinä kieltäytyä tekemisestä, uusista projekteista tai naapurin jeesaamisesta, jos tunnet kaipaavasi lepoa? Ihailen tässä taidossa ystävääni Katjaa, joka osaa mielestäni hyvin kuunnella omaa levon tarvettaan. Häntä ei silloin menojen perumiset, kellonajat tai villakoirat lattialla hetkauta, jos tarve on levätä. Hän osaa jättäytyä levon huomaan ja antaa muiden asioiden odottaa. Monelle meistä kieltäytyminen, menojen peruminen tai muut ulkoisen tekijät aiheuttavat henkistä kiemurtelua ja vaikeutta seurata omaa luontaista tekemisen ja levon rytmiä. Pinnistelemme liikaa ja poltamme kynttilää molemmista päistä joskus tuhoisin seurauksin. Jos tunnistat itsestäsi tällaisen piirteen on sitä hyvä alkaa tutkailemaan ja tekemään muutoksia.
Myös uuden oppiminen ja oppimaan motivoituminen on helpompaa, kun sitä saa tehdä omaan tahtiin. Väsyneenä ja stressaantuneena on turha yrittää omaksua jotain uutta. Virkeä ja levännyt mieli taas imee tietoa ja asioita itseensä ja kykenee yhdistelemään tietoa aiemmin oppimaansa luovasti ja monipuolisesti. Pakotettuna ja väärään aikaan asioiden oppimisesta harvoin tulee mitään. Ulkoa tuleva motivaatio tai paine ei ole niin tehokas ajuri kuin sisäinen motivaatio, joka kumpuaa omista henkilökohtaisisita toiveistasi ja haaveistasi ja kytkeytyy sinulle ideaaliin tekemisen aikaan.
Tiedätkö sinä millainen oma luonnollinen vuorokausirytmisi on? Pyritkö tai pystytkö noudattamaan sitä? Jos arki ei mahdollista sitä yritätkö edes vapaalla sallia itsellesi oman kehosi luonnollisen rytmin kuuntelun? Oletko pohtinut ajankäytön ja energiasi jakautumista päivän ja askareiden aikana? Teetkö tai pyritkö tekemään erilaisia tehtäviä niille sopivimpaan aikaan? Milloin sinun tuotteliain vuorokauden aikasi on? Milloin opit parhaiten? Milloin teet rutiini töitä ja milloin käytät aikaasi luovuuteen? Milloin leikit ja rentoudut? Jos elät hektistä kautta elämässäsi, jossa kaikki on aikataulutettava, muistatko aikatauluttaa myös levon ja palautumisen hetkiä päivääsi? Osaatko hidastaa tahtia illalla niin. että saat levättyä yösi hyvin?
Omatahtista ja omannäköistä alkanutta vuotta 2023.