Raiteiltaan
Olen kulkenut näiden raiteiden ohi useasti viime päivinä. Harva se aamu olen hetkeksi pysähtynyt katselemaan kiskoja ja kukkia alkukesän vehreää taustaa vasten ennen kuin koira on päättäväisesti vetänyt minut uudelleen matkaan. Joku tässä näyssä kutkuttaa juuri nyt mieltäni ja puhuttelee sisintäni. Hehkuvan violetteina ja vaaleanpunaisina kukkivat lupiinit muodostavat romanttisen taustan ruosteen ruskeamille kiskoille ja ryhdikkäinä ja rytmisinä toistuville moderneille, betonisille ratapölkyille. Karkea kivimurske kehystää kiskoja, jotka molempiin suuntiin katsoen kaartuvat kadoten lopulta lehtivihreään. On luontoa ja rakennettua ympäristöä, vanhaa ja uutta, elävää ja elotonta sulassa sovussa rinta rinnan.
Joskus voi tuntua, että on joutunut jollain tapaa raiteiltaan, tipahtanut seuraamaan elämäänsä kiskojen vierestä. Näihin fraaseihin nivoutuu paljon negatiivisia merkityksiä, jotka ovat kieleen sisäänrakennettuja. Sanakirjan mukaan raiteiltaan suistunut on menettänyt henkisen tasapainonsa. Elämässä voi myös joutua sivuraiteelle. Kotuksen sanakirjan mukaan olemme silloin vähemmän merkityksellisten asioiden ääressä. Jos esimerkiksi tärkeä keskustelu ajautuu sivuraiteille, emme enää keskustele olennaisista asioista. Sivuraiteleella olo saa näin negatiivisen merkityssisällön, ollaan eksytty pois olennaisesta. Mutta entäpä jos olennaista onkin välillä eksyä?
Jos huomaat ajattelevasi elämän olevan jollain tapaa raiteiltaan, niin voisiko maisemaa ja tilannetta kuitenkin tarkastella toisin? Nähdä kaiken hieman toisessa valossa? Entä jos kiinnittäisit aluksi vaikka huomion kaikkeen siihen kauniiseen ympärilläsi, jota kenties nyt on aikaa havainnoida, kun et istukaan elämän pikajunassa, jossa maisema usein tuntuu vilisevän silmien ohi niin lujaa, ettei oikein tiedä mihin katseensa tarkentaa. Voisitko ajatella, että raiteitaan olo onkin mahdollisuus johonkin? Voisiko se olla hetki, jolloin voi tarvittaessa muuttaa suuntaa, kun eteenpäin vyöryvä voima on armollisesti laskenut imustaan.
Mitä kaikkea raiteiltaan olo voi itseasiassa mahdollistaa?
Voisitko toivottaa tervetulleeksi raiteiden viereen pysähdyksen, sen sijaan että pyristelet vastaan tai hötkyilet rauhattomana eteenpäin? Miksi käyttää aikaansa haikaillen junaa, joka meni jo tai tuhlata energiaansa odottaen toista, jonka tietää vasta myöhemmin tulevan? Junat kulkevat ajallaan. Niin myös asioille elämässä on aikansa.
Raiteet voivat symboloida monia merkityksellisiä asioita elämässä: elämänmatkaa ja muutosta, uutta suuntaa, johon ollaan lähdössä tai kaipuuta sille. Ne voivat symboloida myös joko konkreettista tai metaforista yhteyttä tai kaipuuta yhteyteen joko toisten tai itsensä kanssa. Kuvan raiteet kaartuvat ja katoavat lehtivihreään. Näen sen hyvin runollisena metaforana tulevaisuudelle, joka aina pysyy meille lehtivihreän peittämänä kunnes kirkastuu nykyhetkeksi muuttuessaan. Mitä symbolisia merkityksiä sinä raiteisiin tai tähän kuvaan nivot? Mitä se kertoo sinulle mielesi sisällöstä ja sydämesi toiveista?
Kiihkeä alkuvuoden jälkeen kesä on luontevaa aikaa hidastaa.Voi hypätä tietoisesti pois elämän pikajunasta ja pysähtyä raiteiden viereen hetkeksi tuumailemaan. Loma tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä hakemaan parempaa tasapainoa itseensä, elämäänsä ja olemiseensa. Nyt voi olla hyvä hetki tehdä myös pieni välitilinpäätös itsensä kanssa. Tauko luo tilaa jäädä pohtimaan, mihin suuntaa kiskoja lähteä vai valitako sittenkin kulkea kiskojen viertä ja raivata tästä eteenpäin ihan omannäköinen polku jonnekin. Ehkä minäkin olen horjahtanut hieman tasapainostani ja tunnen olevani raiteiltani. Ehkä pysähdynkin tähän maisemaan intuitiivisesti ja syystä. Olenko ajautunut itseni kanssa sivuraiteelle, pois olennaisestani? Näiden kysymyksien makustelulle kesän tuoma tauko luo mahdollisuuden.
Tämän kirjoituksen myötä haluan toivottaa sinulle suloista ja omannäköistä suvea sekä keskikesän juhlaa.