Kannattelu kriisin kohdatessa
Perhettäni kohtasi hiljattain vakava sairastuminen. Ensijärkytys oli musertava. Koin alleen hukuttavia tunteita pelosta ja epätoivosta suunnattomaan suruun. Hetken ajan tuntui siltä, että pohja koko elämältä oli vedetty alta, kuin olisin tippunut syvään veteen osaamatta uida ja näkemättä vastarantaa. Itkin lohduttoman lapsen lailla valtoimenaan ja valtameren verran. Reagoin tunteella ja voimakkaan kehollisesti tapahtuneeseen.
Kaiken myllerryksen keskellä olen osannut myös ottaa etäisyyttä itseeni ja tarkkailla lempeydellä, myötätunnolla, mielenkiinnolla ja uteliaisuudella mieltäni, ajatuksiani, kehoani ja tunteitani. Pohdin, että nyt on tällainen vaihe elämässä. Olen surrut menetettyä, mutta melko pian ryhdyin toimeen asettuakseni taloksi tähän muuttuneeseen arkitodellisuuteen. Kiitollisuudella myös havaitsin, miten pahin alkushokki tilanteesta alkoi väistyä. Toimijuus ja toimiminen tilanteen eteen on ollut tärkeää. Kiirisin kohdatessa onkin tärkeää kyetä säilyttämään pystyvyyden tunne, kokemus, että voin vaikuttaa asioihin. Tämä lisää psykologista turvallisuuden tunnetta, joka kriiseissä kokee kolauksen. Usko tulevaan ja turvallisuuteen on myös tärkeää. Olkoonkin, että elämä kaikkinensa on arvaamatonta ja se meitä siitä toisinaan karvaasti muistuttaa.
Kriisistä selviytyminen on paljolti myös uskon ja toivon asia. Se on halua uskoa ja toivoa, että tuolla edessä on päivä, jolloin se, minkä kanssa nyt kamppailemme on takana päin ja elämän myrskytuulet ovat tyyntyneet. Kaikesta vuosien varrella mielen ja kehon toiminnasta oppimastani on myös ollut paljon apua asian käsittelemisessä ja hyväksymisessä. Prosessi on toki vielä vaiheessa, koska tilanne on verrattain uusi, mutta kaiken keskellä ajattelen yhä, että elämä ja sen kuohut kasvattavat. Myrskynsilmän ulkopuolella seisovat läheiset ja kanssaihmiset ovat toivon valon kantajia meille silloin, kun itse pimeimmällä hetkellä emme toivon valoa osaa nähdä.
Mittaamattoman tärkeää viime viikkojen aikana onkin ollut kannattelu, jota perheemme on saanut kokea. Hoitoalan henkilönkunta, läheiset, sukulaiset, ystävät, työkaverit, esihenkilöni, tuttavat, naapurit, koko ympäröivä maailma on tuntunut levittävän käsiään ympärillemme tukemaan perhettäni. Olo on ollut kaikesta avusta ja tuesta sanomattoman kiitollinen. Kiitollisuus on tuntunut lämpönä sydämessä silloin, kun tilanteen vakavuus ja rajuus on oikein yrittänyt kylmätä.
Myös luonnon merkitys niin arkea kuin kriiseissä tukevana voimavarana on tämän elämänkäänteen kohdatessa korostunut. Luonnon pysyvyys, se, että päivä nousee ja laskee samalla tavoin kuin aina ennenkin, auttaa osaltaan luomaan toivoa ja uskoa tulevaan. Olen myös aiemmin kirjottanut siitä, miten koen että luonnossa on paremmin tilaan antaa kaikkien tunteiden virrata. Lisäksi koen metsän äänien tai laineiden rauhallisen rantautumisen kuuntelun hyvin tyynnyttävänä. Meren horisontin äärellä olen myös kokenut samanlaista kannattelua, tunnetta siitä, että ympärillä on vahvat käden tukemassa eteenpäin. Lisäksi kevään tarkkailu on tuonut odottamattomia ilon ja valon pilkahduksia lohduttomuuden tunteiden keskellä, olkookin että tänä vuonna kevät ei millään tunnu tulevan. Tämänkin olen kokenut olevan hyvin linjassa omaan elämääni.
Kokemus tuesta hädän hetkellä on mittaamattoman arvokasta. Se on kokemus ympäriltä tulevasta voimasta ja voimavaroista, silloin, kun omista jaloista voima pelon viemänä pakenee. Toivon sydämestäni, että jokaisella meistä on joku, joka hädän hetkellä kuulee meitä ja ojentaa käden. Toivon myös sydämestäni, että meistä jokaisella on rohkeutta olla heikko ja tarvitseva hädän kohdatessa. Uskallusta ojentaa käsi avunpyyntöön, vaikka joskus apua pyytäessä olisikin tullut torjutuksi. Pärjäämisen kulttuuri on aivan turhaa. Me tarvitsemme toisiamme.
Mistä sinä koet saavasi tukea hädän hetkellä? Mikä, kuka tai ketkä ovat sinun majakkasi elämän myrskytessä? Kenen puoleen käännyt, jos olosi on lohduton? Mieli ry:n valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Uskalla pyytää apua.
MIELI ryn: Kriisipuhelin 09 - 2525 0111