Rajoista työn ja vapaan välillä
Millä keinoin kerrot itsellesi, että on aika rentoutua? Mistä mielesi ja kehosi tietää levähtää? Mikä luo sinulle rajan työn ja vapaa-ajan välille?
Kylmään veteen meneminen on vuosien ajan toiminut minulle yhtenä rentoutumisen rutiinina. Se on siirtymä arjesta viikonloppuun, arjen tuomasta kehoon tarttuvasta kireydestä irti päästämiseen ja lepoon. Kävin aikanaan talviuintia aloitellessa uimassa pääosin viikonloppuisin. Ehdollistuin kuin Pavlovin koira ja mieleni oppi yhdistämään talviuinnin viikonloppuun, lepoon ja rentoutumiseen. Nyttemmin käyn avannossa myös keskellä viikkoa. Etenkin, jos koen kaipaavani jotain, joka vie tehokkaasti kuormaa niin kehosta kuin mielestä, teen pikku pyrähdyksen merenrantaan. Toinen konkreettinen ja fyysinen merkki omalle mielelle ja keholle työpäivän päättymisestä on vaatteiden vaihto ja lenkki koiran kanssa. Lähimetsä ja merenranta palauttavat kummasti kehoon korvien välistä.
Moni meistä tekee aivoja kuormittavaa asiantuntijatyötä. Tänä päivänä työskentelemme usein ainakin osan viikosta kotoa käsin, ja teknologia tavoittaa meidät 24/7 teimme töitä missä hyvänsä. Arki, pyhä, työ ja vapaa puuroutuvat helposti yhdeksi jatkumoksi, jossa työ -ja suoritusorientoituneessa yhteiskunnassa työ nakertaa aina vain suurempaa siivua. Siksi on hyvä tietoisesti opetella vetämään terveitä rajoja työn ja vapaa-ajan välille. Ajattelen, että tuo rajanveto on ennen kaikkea parempaa itsetuntemusta. Miten minä toimin? Millainen minä, käytökseni ja tuntemukseni ovat suhteessa tähän asiaan?
Jos jatkamme työpäivää korvien välissä stressaamalla tai murehtimalla tekemättömiä töitä, ja märehtimällä tulevia tai menneitä tekemisiä, projekteja ja tekemättä jätettyjä asioita, voi sillä pitkään jatkuessa olla valitettavan negatiivisia terveysvaikutuksia. Mielen askartelua työn parissa ei tarvitse edes kokea stressaavana, vaan se voi tuntua intohimoiselta tekemiseltä. Tosiasia kuitenkin on se, että sekä mielemme että kehomme tarvitsevat myös lepoa ja palautumista. Pahimmillaan kuormituksen ja jatkuvan vireystilan jatkuessa ja palautumisajan jäädessä minimiin ajaudumme huomaamatta väsymyksen kierteeseen, joka viime kädessä voi johtaa uupumiseen. Liian lyhyellä palautumisella ja pitkäkestoisella stressillä on myös fysiologisia vaikutuksia: sydän ja verenkierto elimistö kuormittuu, ruuansulatus hidastuu ja vatsa ei tunnu toimivan normaalisti, kehoon ja lihaksiin alkaa kertyä jumia ja jännityksiä sinne tänne ja kognitiiviset toiminnot heikkenevät. Mutta tiesithän sinä jo tuon kaiken. Ei tarvinne sormella osoittaa ja alleviivata, ettei tällainen tilanne ole ideaali.
Rajojen on hyvä olla konkreettisia ja fyysisiä: jätä työpuhelin työpaikalle tai työpöydälle ja työkone työhuoneeseen. Sammuta valot työpöydän lampusta merkiksi töiden päättymisestä. Jotkut kävelevät tai polkevat työmatkan aamuin illoin etätöissäkin antaakseen keholle viestin siirtymästä. Koirani pitää huolen, että minäkin toteutan tätä siirtymää. Ajatukset voivat kuitenkin askarrella työn parissa oli työntekopaikka mikä hyvänsä. Jos mielen puuhastelua työnparissa ei koe kuormittavana tai häiritsevänä, on asia sillä sipuli. Mikäli se ärsyttää, häiritsee, kuormittaa, tai on jatkuvaa ja herättää vaikkapa kesken yöunien, on hyvä tarkastella rajojaan ja toimintaansa hieman.
Yksi tapa keskeyttää kuormittava ongelmien vatvominen ja murehtiminen, on kääntää aivotyöskentely ongelman ratkaisuksi. Sen sijaan että huokailet, murehdit tai ahdistut tekemättömistä töistä tai ratkaisemattomista ongelmista, kysy itseltäsi milloin teen nämä työt, jotka aiheuttavat stressiä. Minkä pienen askelen voit ottaa asian korjaamiseksi? Jos teet töitäsi intohimolla, ja tapaat nipistää levostasi liikaa, muistua itseäsi levon merkityksestä. Työ ei tekemällä lopu. Tunnet itsesi parhaiten, joten tiedät mikä sinulle toimii. Kirjaa ideasi ylös ja salli itsesi jatkaa lepoa. Aikatauluta, ole lempeä ja joustava. Jos jonkin asian ratkaisu on sinun ulottumattomissa, onko sinun tarpeen kuormittaa itseäsi sen pohtimisella? Käytä energiaasi niiden asioiden ratkomiseen, joihin voit vaikuttaa.
Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä. Luo itsellesi selkeät sinua parhaiten palvelevat rajat älyteknologian käytölle, etenkin työhön liittyvien sovellusten ja palvelujen suhteen. Haluatko todella työsähköpostin päivittyvän puhelimeesi 24/7? Muistathan, että teemme töitä eri aikoihin ja toisinaan eri aikavyöhykkeillä. Jos oma työpäiväsi alkaa klo 7 on ihan ok kieltäytyä klo 17 palaverista ja ehdottaa sille jotain toista päivää. Hiljennä Whatsapp, Slack ja Teams-chat kanavat. Varaa itsellesi keskeytyksetöntä työaikaa etteivät päivät ole aivoja kuormittavaa silppua ja reaktiivista sähläystä asiasta toiseen. Jos mahdollista, varaa jotkin sovelluksista vain työkontekstiin ja käytä toisia vain vapaa-ajalla. Pohdi, onko todella tarpeen omata käyttäjätilit Twitterissä, Linkkarissa, IG:ssä, FB:ssä, Tiktokissa ja Redditissä, selata tuon päälle päivittäin kansainväliset ja valtakunnallisen median uutiset läpi ja pelata siihen päälle vähän jotain rentouttavaa mobiilipeliä. Kysy itseltäsi ovatko digitaalinen ja fyysinen, reaalimaailman elämä hyvässä tasapainossa? Seuraa viikon verran puhelimen avulla luuriaikaasi ja tutki Microsoft Vivan työviikon kooste viestisi. Analysoi toimintaasi, tapojasi, laske työtuntisi ja mieti ovatko ne sinulle sopivalla ja pitkällä tähtäimellä terveellisellä tasolla. Pidä lyhyitä taukoja pitkin päivää että ehdit palautua myös työpäivän aikana. Määrittele itsellesi, milloin olet työssä, milloin vapaalla ja pidä lempeästi rajoistasi kiinni. Pidä digitaukoja ja somepaastoja. Jos vietät päivän läppärin, pöytäkoneen ja puhelimen ruutua tuijottaen, kehosi kaipaa vapaa-ajalla jotain muuta toimintaa.
Rakasta kehoasi. Kuormita sitä sopivasti ja muista helliä ja hoivata tomumajaasi. Silmien on hyvä saada levähtää ja katsoa taivaan rantaa ja kehon nousta liikkeeseen. Kurkota kohti toisia ihmisiä ja hae yhteyttä heihin reaalimaailmassa ruudun sijaan. Tanssi, laula, naura ja tunne. Ota kirja käteen ja lue tavoitteettomasti vain viihtyäksesi. Tee jotain kouriin tuntuvaa ja konkreettista. Samoa metsässä, tutki tai tee taidetta, upota kädet multaan tai taikinaan, rakenna jotain. Ruoki aistejasi ja kehoasi. Pysähdy ja hengitä tietoisesti syvään. Ennen kaikkea muista, it's not about knowing, it's about doing. Olet varmasti lukenut tai kuullut yllämainitut vinkit jo lukemattomia kertoja useista eri lähteistä. Ei riitä, että tietää. Täytyy myös toimia ja toteuttaa tietämäänsä arjessa, päättäväisesti ja hetki hetkeltä. Piirrä siis terveitä rajoja hetki ja päivä kerrallaan sekä lempeästi että joustavasti.
Kysyn vielä uudestaan. Millä tavalla sinä parhaiten vedät rajan työn ja vapaa-ajan välille? Mitä keinoja olet oppinut hyödyntämään, jos huomaat ajatustesi askartelevan työn parissa sinua häiritsevästi vapaa-ajalla? Mikä yksi pieni muutos toisi sinulle tunteen, että työ ja vapaa-aika sekä tekeminen ja lepo ovat paremmin tasapainossa? Mihin suuntaan olisi hyvä joustaa vai onko kaikki sittenkin hyvin juuri näin?