Toivosta

Mitä toivo on? Se on helpoimmillaan positiivisia, eteenpäin suuntaavia ajatuksia ja uskomuksia tulevasta. Oletus, että tulevaisuutta on ja se on elämisen arvoista ja hyvää. Toivo on myös halua, tahtoa, sisua ja sisukkuutta. Sanakirjan mukaan toivoa verbin synonyymeja ovat arvella, luulla ja haluta hartaasti. Toivoon liittyy siis myös halu tai harras toive jostain sekä tahto, aie, usko tai uskomus, että jokin on mahdollista. Toivo on toimintakykyä. Se on päätös ja valinta jatkaa sinnikkäästi eteenpäin päivä päivältä, hetki hetkeltä tai yksi hengenveto kerrallaan silloinkin, kun olo tuntuu päättymättömän epätoivoiselta.

Yleisesti ajatellen voi sanoa, että toivo ilmenee tunnetiloina, joita värittää myönteisyys. Se ilmenee optimistisina ajatuksina ja uskona, että tulevalla on meille hyvää ja mielekästä tarjolla. Toivo ilmenee myös sisukkuutena toimia kohti jotain tulevaisuuden tavoitetta tai ajatusta, joka vielä voi tuntua kaukaiselta. Tällainen toivon määritelmä voi tuntua vaikeassa, toivottaman tuntuisessa hetkessä itselle kuulumattomalta ja vieraalta. Toivo on muutakin. Se voi olla myös pienen pieni valon pilkahdus keskellä päättymättömän tuntuista pimeyttä elämässä. Hetki, jolloin jokin asia näyttäytyy itsenään, sellaisena kuin on, värittymättä epätoivon synkkien lasien läpi. Asiat vain ovat hetken aloillaan. Tämäkin on toivoa. Toivo voi ilmetä tai läikähtää esiin myös esimerkiksi luontoa havainnoimalla. Toivon tunne voi virittyä huomatessasi, että luonto elää syklisesti. Näin syksyisin se lakastuu, hidastaa ja kuolee, mutta herää jälleen talven levon jälkeen elämään. Ehkä omassa toivottoman tuntuisessa vaiheessa elämässä on kyse luopumisen ja hidastamisen vaiheesta, oman elämäsi syksystä ja talvesta. Toivo elää tunnistettavuudessa.

Toivo voi ilmentyä myös taiteen äärellä. Ehkä se viriää tunnistaessasi maalauksessa, tanssiteoksessa, musiikissa, runossa tai kirjallisuudessa jotain universaalia ja samalla henkilökohtaista, jonka taiteentekijä on kokenut, vanginnut teokseensa ja jakanut eteenpäin. Se resonoi sinussa, saa oivaltamaan ja tuntemaan, että se vaikea, raskas tai epätoivoinen, mitä juuri nyt koet ei ole yksinomaan sinun taakkasi kantaa. Niitä samoja taakkoja meistä moni on joutunut kantamaan. Nuo taiteilijat ovat kanavoineet taiteeseen kasvukipunsa, jonka sinä tunnistat, johon samaistut ja josta saat toivonkipinän. He selviytyivät, jaksoivat, pystyivät ja kykenivät, kyllä sinäkin. Toivoa voi olla sekin, että kivussaan päättää ainoastaan päihdyttää itsensä vahvasti, siirtääkseen kipuaan ja sen kokemista tulevaan, sen sijaan että toivottomasti päätyy johonkin toiseen ratkaisuun. Toivoa on myös kroonisista kivuista kärsiessä hetki tai jopa kokonainen päivä, jolloin kipu hälvenee, heikkenee ja väistyy hetkeksi taka-alalle. Toivo on hienovireisimmillään tunne, ohi häivähtävä helpotuksen hetki, joka luo tilaa toiveikkaammille ajatuksille syntyä ja vahvistua.

Jos olo tuntuu toivottomalta, niin miten herätellä toivon tunnetta, houkutella sitä esiin ja lisätä sitä elämään. Kaikki sellainen, joka tukee ja vahvistaa meitä ja minuutta, voi lisätä toivoa ja toiveikkuutta. Merkityksellisyys ja merkitysten löytäminen elämän tapahtumista luo toivoa. Sen tutkiminen, mikä on tärkeää ja arvokasta ja miten lisätä näitä asioita elämään kaikesta muusta huolimatta. Toivoa voi luoda myös oman elämänhistorian kipukohtien tutkiminen. Mistä kaikesta olet jo selviytynyt ja mitä se mahtaa kertoa sinusta, kyvykkyydestäsi ja vahvuudestasi? Toivoa luovat myös ihmissuhteet ja yhteys toisiin eläviin olentoihin. Yhteys saa meidät kokemaan, ettemme ole yksin ja se jos mikä luo toivoa. Kanssaihminen voi valaa meihin toivoa myös uskomalla meihin silloin, kun oma luottamuksemme elämään rakoilee.

Myös luonto voi lisätä toivoa. Luonto on meille kaikille yhteinen lohdun ja toivon paikka. Se ottaa meidät tasavertaisina ja avosylin vastaan, sellaisina kuin olemme, kipuinemme, vikoinemme ja vajavaisuuksinemme. Luonto ei arvioi tai arvostele, ei erittele, kategorisoi tai leimaa. Sama lempeä auringonlasku tai julmasti vihmova sade ja ympärille kietoutuva synkkyys ottaa vastaan niin rikkaan kuin köyhän ja onnellisen tai onnettoman. Luonnossa et ole koskaan yksin vaan olet aina osa suurempaan kokonaisuutta. Tämäkin ajatus voi luoda toivoa. Luonto on myös täynnä metaforia toivosta ja sitkeydestä. Eikö kallion päälle kasvuun ryhtynyt mänty ole merkki äärimmäisestä toivosta? Siitä että sinulla, minulla, meillä kaikilla on samalla tavalla sitkeyttä työntää juuremme läpi harmaan kiven halkeamien ja juurtua aloillemme, vaikkei kasvualusta olisi ollut otollisin. Jokainen auringonnousu on merkki uudesta alkavasta päivästä, toivosta, että elämä ja aika jatkuu.

Toivoa voi lisätä myös siirtämällä lempeästi huomionsa toivottomuudesta toisaalle, sinne missä toivonsiemenet piilottelevat. Hyvän ja kauniin näkeminen ja huomioiminen tietoisesti voi herätellä toivon tunnetta. Toivoa synnyttävät myöskin pienet arkiset asiat, jotka jatkuvat samoina silloinkin, kun maailmassa muutoin kaikki muuttuu ja myllertää. Toiveikkuuttaan voi houkutella esille myös pyrkimällä tekemään jotain pienen pieniä arkisia toimia, joissa voi kokea onnistuvansa, pystyvänsä, kykenevänsä ja voivansa vaikuttaa. Toivoa voi herätellä myös tietoisesti kehon kautta tekemällä kehossa hyvältä tuntuvia asioita, jotka luovat sitä kautta tilaa toivon tunteelle ja kokemiselle. Jos tuntuu, että kehollisista hyvän olon kokemuksista on kauan tutki muistisi sopukoita sinnikkäästi taaksepäin sinne saakka kunnes tunnistat tai muistisi kätköistä löydät jonkin hyvän olon toiminnon. Heittäydy sitten uteliaasti kokeilemaan, mitä tuntemuksia tuo toiminto sinussa tänä päivänä herättää.

Miten sinä jatkaisit tätä toivon listaa? Mitkä asiat luovat toivoa sinun elämääsi? Mitä merkkejä ja vertauskuvia toivosta sinä olet huomannut luontoa havainnoidessasi? Jos toivo on kipinä, niin millä sinä sitä ruokit. Mikä virittää kipinäsi kasvamaan vahvemmaksi liekiksi, joka pitää sinut lämpimänä elämäsi talven läpi niin, että kevään koittaessa kaskesi voi versoa varovaiseen kasvuun?