Kevät

Kevät tuntuu aamun valossa. Jo kuuden jälkeen itäinen taivaanranta kajastelee haalean vaaleansinisenä enteillen nousevaa aurinkoa. Viikkojen ajan lintujen aamuinen piiskutus ja livertely ovat lisääntyneet aamuhämärässä. Ja yhtäkkiä viime viikolla joku jossain tuntuu kääntäneen lämmöt päälle kuin suuresta katkaisijasta. Päivälämpötilat ovat kivunneet täällä Etelä- Suomessa parhaimmillaan yli viiden lämpöasteen. Auon metsäkävelyllä takkia ja sullon hanskoja taskuihini. Aurinko lämmittää kasvoja suloisesti ja saa loisteellaan silmät sirrilleen. 

Valo ja lämpö nostavat energiaa niin luonnossa kuin meissä ihmisissä. Oma elämänikin hakee taas energian lisääntyessä uusia uomiaan. Tunnen päivä päivältä enemmän sisältä kumpuavaa halua luoda suuntaa tulevalle, kasvaa ja kurkotella johonkin, jonka suuntaa en välttämättä edes vielä tiedä. Ajattelen, etten ehkä ole tuntemuksieni kanssa yksin, joten päätin jakaa pohdintoja aiheesta myös sinun kanssasi.  

Talven levon jälkeen kevään energia kutsuu mukaansa toisenlaiseen tekemiseen ja olemiseen. Valon lisääntyminen vaikuttaa meihin. Pärjäämme vähäisemmillä unilla ja meillä on eri tavalla energiaa ja halua tehdä asioita. Millaista tuon tekemisen olisi tänä vuonna hyvä olla? Mitä sinun elämässäsi on meneillään, johon haluat lisääntyvät energiasi käyttää? Sen sijaan, että annamme elämän tapahtua ja ajan valua sormien välistä, on hetkittäin hyvä pysähtyä luomaan suuntaviivoja tulevalle. Sillä jos et itse suuntaviivojasi piirrä, on ympärilläsi varmasti tarjolla loputtomasti impulsseja, jotka varastavat tuon energiasi ennen kuin huomaatkaan.   

Muistathan, että tavoitteellisuus ja suorittaminen eivät ole sama asia, eikä niiden tarvitse olla millään tavalla kytköksissä toisiinsa. Joskus tuskastumme jo sanan tavoite  kuullessamme, koska koemme elämän asettavan meille niin paljon erilaisia suoriutumisen tavoitteita. Sana assosioituu ikävästi ja vedämme helposti yhdysmerkkejä suorittamisen ja tavoitteellisen välille. Näin ei tarvitse olla.  

Jos sanoitan asiaani tavoitteiden sijaan suuntaviivoilla tai haaveilla tälle vuodelle kylvän ajatuksiani ehkä otollisempaan alustaan. Mistä sinä haaveilet tälle vuodelle? Mitä haluaisit nähdä tapahtuvan kesään mennessä tai vuoden loppuun mennessä? Mitkä ovat ne sydämesi toiveet, joita et ehkä oikein talven pimeässä uskaltanut tai jaksanut miettiäkään? Mikä tekisi sinut onnelliseksi tai iloiseksi? Entäpä jos tietäisit, että tämä on viimeinen kevääsi? Miten siihen silloin suhtautuisit? Millaisia askeleita voisit ottaa jo tänään tehdäksesi haaveistasi ja toiveistasi mahdollisia?   

Alkuvuosi ja helmikuu toivat mukanaan myös uuden kiinalaisen vuodenkierron, tulihevosen vuoden. Hevoseen sanotaan liittyvän ulospäinsuuntautuvaa ja dynaamista yang  energiaa.  Tuli puolestaan edustaa karismaa, optimismia ja myös yhteyttä muihin, jota hevonenkin laumaeläimenä kaipaa voidakseen hyvin. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä kevät on puuelementin aikaa. Se on kasvun, suunnan ja uuden liikkeelle lähdön aikaa. Kuten silmut pullistuvat esiin oksista, myös ihmisissä alkaa herätä tarve liikkua, kasvaa ja löytää suuntaa. Huomaatko, että luonto kannustaa sinua liikkeelle?  

Keväällä siirrymme myös talven yin energiasta kevään yang energiaan, joka ennestään vahvistaa muutoshalukkuutta meissä. Kun virtaamme tasapainoisesti tunnemme selkeyttä, päätöksenteko on helppoa ja luovuus lisääntyy. Kevään epätasapaino voi puolestaan ilmetä ärtymyksenä ja turhautuneisuutena.   

Millaiset tunnetilat värittävät tällä hetkellä arkeasi? Miten koet lisääntyvät valon ja alkaneen vuoden?  Miltä kasvu ja liikkeelle lähtö sinusta tuntuu? Jos suunta onkin vielä hämärän peitossa se varmasti kirkastuu aikanaan. Tärkeää on liike ja liikkeelle lähtö. Se ettemme pysähdy pelosta vaan kurkotamme uuteen kevääseen rauhassa maailmaa tunnustellen, niin kuin pienet maasta päätään nostavat taimet.