Haaveista
Viikonloppuisin etenkin näin syksyllä minut valtaa usein mökkikaipuu. Haaveilen tulen rätinästä hellassa ja hellan suurelta valurautalevyltä hohkavasta lämmöstä. Haaveilen peltomaisemasta ja hiljaisuudesta, jonka rikkovat ainoastaan luonnon äänet tai tuvan seinällä raksuttava seinäkello. Haaveilen aamuisesta kävelystä ympäri mökkipuutarhan tarkastamassa miten tämä tai tuo kasvi on muuttanut muotoaan, sen huomaamisesta miten tuo korsi on eri tavalla kuin eilen.
Ajattelen, että mökkihaaveilussani on loppujen lopuksi kyse mieleni tavasta kertoa minulle kaipuusta takaisin vahvempaan luontoyhteyteen. Se kertoo minulle halusta tuntea tuuli, sade, aurinko, kaikki luonnon elementit koko kehollani ja ympärilläni.
Ajattelen, että se kertoo myös kaipuusta parempaan kehoyhteyteen. Siitä, että voisin tuntea voimani kantaessani polttopuita liiteristä tupaan. Se on muistutus vahvuuden tunteesta,jota koen, kun nostan vielä yhden multasäkin kottikärryyn ja ajelutan niitä ympäri tonttia. Se pyytää minua muistamaan kehoni ja sen tuntemukset. Miltä maa tuntuu jalkojen alla, miltä auringonpaiste iholla entä miltä tuuli hiuksissa? Kaupungissa ja arjessa ajatustyö ja teknologia vievät minut kuin huomaamatta elämään vahvasti ajatuksista käsin ja mieleni tasolta. Mutta me olemme muutakin kuin tämä mieli, joka loputtomasti suoltaa ajatuksia ja kykenee pohtimaan kummia. Olemme kehomme kautta aistivia ja tuntevia sosiaalisia olentoja, joille ei riitä viettää päiviä tietokoneen näyttöön liimautuen tai rintakehä lysyssä puhelimen näytön ylle kumartuen.
Mökkikaipuuni kertoo myös kaipuusta palata parempaan yhteyteen itseni kanssa, johon luonto toimii luontevana siltana. Sosiaalinen minäni saa arjessani ison tilan, koska työni on luonteeltaan toisille läsnäolevaa ja siihen 100 % keskittymistä vaativaa. Siksi huomaan mökkihaaveeni olevan hiljaisuutta huokuva. Se kuvastelee kaipuuta takaisin itseni luo. Se pyytää minua huomioimaan täysin omat tarpeeni, tunteeni ja ajatukseni. Meidän täytyy virittyä ja olla läsnä itsellemme voidaksemme olla sitä myös toisille.
Jos huomaan mökkihaaveilevani, tiedän, että on aika arjessa tehdä jotain, joka vie minua kohti itseäni, kehoani ja luontoa. Siksi tämän tekstin koneelle naputeltua pakkaan reppuuni pyyhkeen ja termospullon lämmittävää teetä ja suuntaan aamu-uinnille meren rantaan. Meren sylissä voin hetken levätä tai olla vahva. Voin vahvistaa luontoyhteyttä ja yhteyttä itseeni ja siellä voin antaa viilenevän veden piirtää kehoni viivat mieleeni uudelleen.
Oletko sinä huomannut mielesi kertovan sinulle toistuvaa tarinaa jostain haaveesta? Oletko pysähtynyt pohtimaan, mitä kaikkea tuo haave sinulle symbolisella tasolla merkitsee? Mitä se kertoo sinun tarpeistasi juuri nyt? Mitä sellaista elämästäsi puuttuu, jota tuosta haavekuvastasi löydät? Mitä haaveesi kertovat arvoistasi, tarpeistasi ja toiveistasi?