Tunteet, mieli ja keho

Mitä tunteet ovat? Miten ne tulevat esiin? Mitä meissä tunnereaktioiden aikana tapahtuu? Millaisia tunteita meillä on? Nämä ovat kysymyksiä, joita tämän tekstin avulla haluan hieman pohtia. Tunteet aiheena on niin laaja ja niitä voi lähestyä niin monista näkökulmista, että yritän nyt pitäytyä yllä mainituissa kysymyksissä. Luulen kirjoittavani ja pohtivani aihetta myöhemmin lisää.

Tunteet ovat hetkellinen sekä psykologinen että fysiologinen nopea reaktio siihen, mitä ympäristössä tapahtuu. Näet yhtäkkiä metsäpolulla käärmeen ja hyppäät salamannopeasti sivuun. Ehkä suustasi pääsee samaan aikaan pelon ja inhon kiljahdus. Kaikki tuo tapahtuu silmänräpäyksessä ja automaattisesti. Tunteet ovat siis myös osa havainnointiamme ja ajatteluamme, ja sitä kautta ne heijastavat koko elämänhistoriaamme. Sinun tunnereaktiosi esimerkiksi tuohon käärmeeseen, tai vaikkapa urkumusiikkiin tai kesäisellä kauppatorilla kirkuviin lokkeihin heijastelee sinun uniikkia elämänhistoriaasi. Tunteet tuovat meille tärkeää tietoa siitä, miten ympäristön tapahtumiin tulisi suhtautua. Tunteet liittyvät myös yhteisön sosiaalisten suhteiden ylläpitoon sitoen meitä paremmin yhteen tai työntäen meitä kauemmas toisistamme. Tunteisiin läheisesti liittyvä käsite mieliala sen sijaan on pidempikestoinen emotionaalinen tila, joka sekin kuitenkin vaihtelee useita kertoja päivässä. Kokemamme tunteet vaikuttavat siihen millaiseksi koemme mielialamme. Jos tunteet ovat kuin kompassi, jonka avulla voimme suunnistaa maailmassa, niin mielialaa voisi kuvata ilmapuntarina, joka kertoo millaista tuulta tämän päivän elämäntuulissa purjehdukselta voi odottaa.

Tunteet näkyvät ulospäin, ne tuntuvat kehossa ja vaikuttavat mielialaan hormonierityksen kautta. Sosiaalisina olentoina luemme ja aistimme intuitiivisesti toistemme tunteita ja siksi tunteet myös tarttuvat. Esimerkiksi tyytyväisyyden, ilon, mielihyvän ja onnen tunteisiin liittyvä hymy aktivoi kasvoissa useita kymmeniä pieniä lihaksia, jotka ovat kytköksissä mielihyvähormonien eritykseen. Kun sinä hymyilet, myös ympäristösi alkaa hymyillä. Aalto-yliopiston tutkijat totesivat mielen ja kehon toimintaa kartoittavassa tutkimuksessaan, että perustunteet ilo, suru, pelko, viha, inho ja hämmästys tuntuvat aktivaationa eri kehonosissa. Tutkimus myös totesi, että nämä keholliset tunnekokemukset ovat samankaltaisia eri kulttuureissa ja tunnistamme ne toisistamme. Esimerkiksi onnen tunne tuntuu aaltoina koko kehossa. Ilo, joka palvelee yhteenliittymistä toisiin, tuntuu pään ja rintakehän alueen lisäksi yläraajoissa. Ehkäpä keho ikään kuin valmistautuu ojentautumaan ja kurottamaan kohti toisia? Suruun puolestaan liittyy vähentynyt kehollinen aktivaatio alaraajojen alueella. Surun tunne tuntuu myös rintakehässä esimerkiksi puristavana tai raskaana tunteena, ja useat aistivat sen myös kuristavana tunteena kurkussa.

Vahvoilla, eloonjäämistä palvelevilla tunteilla kuten vihalla ja pelolla on myös huomattavia fysiologisia vaikutuksia. Ne käynnistävät kehossa taistele-pakene-jähmety reaktion, jolloin hengitys tihenee ja syke kasvaa, verenpaine nousee, lihakset jännittyvät, kognitiiviset toiminnot sekä ruuansulatus hidastuvat tai häiriintyvät ja stressihormonin määrä veressä nousee. Tämä lisääntynyt aktiivisuus koetaan kehossa etenkin pään, rintakehän ja vatsan alueella erilaisina tuntemuksina. Voimakkaassa vihan tunteessa ohimot kiristelevät tai sykkivät ja pää tuntuu räjähtävän. Myös nämä tunteet tarttuvat yhtä lailla toisiin ihmisiin. Pitkittyneenä tai tukahduttuna vihan tunne voi aiheuttaa erilaisia terveysongelmia vatsaongelmista jännityspäänsärkyihin ja sydänongelmiin. Siksi tunteille, niille vaikeillekin, on hyvä löytää erilaisia toimivia ilmaisukeinoja. Ulospäin vihan tunteet näkyvät muun muassa silmien siristymisenä, kulmien kurtistumisena, käsien puristumisena nyrkkiin ja jännittyneinä lihaksina. Viha kuten muutkin tunteet myös paistavat äänensävystä läpi vaikka puhuja koettaisi tunnetilaansa peitellä. Taistele tai pakene reaktion tulisi olla hetkellinen kehon menetelmä varautua vaaratilanteeseen. Monilla pitkään jatkunut, stressaava elämäntilanne on voinut saada hormonierityksen ja hermoston ylivirittyneeseen tilaan. Tällöin elämme tietoisesti tai tiedostamatta jatkuvan uhan tunteen alla, taistele-pakene-jähmety järjestelmä yliaktiivisena. 

Tunteet ovat kehon automaattisia reaktioita, joita ei voida pakottaa eli sinällään ne ovat aina jokaiselle tosia ja todellisia. Esimerkiksi pelko syntyy salamannopeasti uhkan havaitessasi ja yhtä lailla Ilo ja riemastus purskahtavat spontaanisti esiin hauskan anekdootin kuullessasi tai jotain huvittavaa nähdessäsi. Tunteet voivat kuitenkin olla ylimitoitettuja. Ylimitoitetulla tarkoitan tässä yhteydessä kullekin yksilölle luontaisesti suurempaa ja normaalia voimakkaampaa reaktiota. Jos reagoit itsellesi poikkeuksellisen voimakkailla tunteilla ympäristöösi ja sen tapahtumiin, voi olla hyvä pysähtyä tarkastelemaan mistä on kyse. Voimakkaan tunteen voi herättää tulkintasi tilanteesta. Reagoitko voimakkaasti tilanteeseen jostain aiemmasta elämäntapahtumasta johtuen? Ylimitoitettu tunne suhteessa tilanteeseen voi olla myös merkki pitkään jatkuneesta stressissä ja ylikuormittumisesta. Se voi olla hätähuuto pysähtyä vihdoin kuulemaan itseä, kehoa ja omia rajoja. Vahva tunnereaktio voi olla myös merkki hormonaalisesta epätasapainosta, joka voi liittyä esimerkiksi murrosikään tai naisilla vaikkapa keski-ikään ja vaihdevuosiin.  Myös rakastumisen ensihuuma saa ihmisen hormonitoiminnan epätasapainoon, joka tätä kautta johtaa itselle normaalista poikkeaviin tunnereaktioihin niin hyvässä kuin joskus myös huonossa. Kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta liialliset, ylimitoitetut tunnereaktiot toimivat aina merkkinä jostain epätasapainosta.  Meilläkin tunnetaan sanonta itku pitkästä ilosta. Meissä ihmisissä on kuitenkin valtavasti eroja tunneilmaisun suhteen. Mikä jonkun silmiin voi näyttää ylimitoitetulta, voi olla herkän ihmisen normaali tunnereaktio johonkin tilanteeseen. Luota itsetuntemukseesi, anna huomiosi vahvalle tunteelle ja kysy, mitä se sinulle haluaa kertoa.

Kaikki tunteet ovat tärkeitä. Ei ole oikeita tai vääriä tunteita, ei positiivisia eikä negatiivisia tunteita. Tällainen tunteiden nimeäminen on yleistä, mutta ongelmallista ja voi johtaa niin sanottujen negatiiviseksi miellettyjen tunteiden välttelyyn tai kieltämiseen. Vältelty tunne ei katoa vaan usein voimistuu pystyäkseen tuomaan viestin, joka tunteella on mukanaan. Ajattele siis, että on vain tunteita, joilla on erilaisia viestejä meille. Sinun tehtäväsi on ymmärtää, mikä tunteidesi viestin merkitys on. Esimerkiksi häpeä, kateellisuus tai ärsytys ovat tervetulleita ja tärkeitä tunteita siinä missä muutkin helpommat tunteet. Ne eivät ole negatiivisia tunteita vaan eteenpäin työntävä voima, ja ne kertovat olemassaolollaan tärkeää viestiä rajoistasi ja tarpeistasi. Voit tutkia omia käsityksiäsi tunteista esimerkiksi sen avulla, miten nimeät ja luokittelet tunteita. Mitkä tunteet ovat sinulle toivottuja ja mitkä vaikeita? Mitä tämä kertoo sinusta ja sinun tarpeistasi? Hyvinvoivaa mieltä edesauttaa mielekkäiden tunteiden vaaliminen ja huomioiminen sekä vaikeiden tunteiden tunnistaminen, nimeäminen, hyväksyntä ja ymmärrys. Jos tunteiden tunnistaminen tuntuu vaikealta ei ole koskaan liian myöhäistä opetella tätä taitoa, sillä sitä se on, taito muiden taitojen joukossa.