Luonnon parantava voima

Metsä ja pihapiiri soi ja laulaa. Mökkiä ympäröi täyteen ikään ehtineitä metsäpalstoja ja toisella puolen eteen levittäytyy aukea peltomaisema. Pihapiirin puut lienevät seisoneet paikoillaan ainakin sata vuotta. Kurjet huutavat aamun sarastaessa pellolla sammakoita etsien. Jostain kauempaa mökin äänimaisemaa värittää kaulushaikaran sumutorvimainen puhaltelu. Kuovin huuto kaikuu läheisen järven matalilta rantapelloilta. Tiltaltti kilkattelee nousevin ja laskevin sävelin ja kuulostaa laulaessaan toistelevan omaa nimeään. Joka ilta noin kello kahdeksan aikaan taivaanvuohi lentää mökin yli ja mäkättää laskiessaan lentokorkeutta. Rastaiden jatkuva, tasainen säksätys, peipposen kesäinen livertely sekä lukemattomien muiden pikkulintujen korviahuumaava aamukonsertti herättää kaupungin ääniin tottuneen.

Kävelen paljain jaloin. Tunnustelen joka solullani alkukesän viileää nurmipintaa. Aistin aurinkoisen vessapolun lämpöä ja sen kuivuneita lehtiä jalkojeni alla. Väistän kiireesti kipua aistiessa nurmikentällä kastelukannuja kantaessa jalan alle eksynyttä männynkäpyä. Annan itseni maadottua ja juurtua taas kiinni tähän maahan ja luontoon ympärilläni. Muistelen jostain lukeneeni, että keho on usein negatiivisesti varautunut ja maa taas positiivisesti. Paljain jaloin kävely purkaa tai tasapainottaa tätä varausta. Vastavoimat tekevät keholle konkreettisesti hyvää. Vaikka olen puurtanut ja rehkinyt ja tehnyt päälle normaalit työt etäyhteyksiä hyödyntäen, olen rennompi ja tyhjempi mieleltäni kuin aikoihin.

Aivotyötä tekevänä olen nauttinut täysin rinnoin fyysisestä touhuamisesta ja kaatunut rättiväsyneenä sekä lihakset kolotellen päivän päätteeksi sänkyyn. Olen kitkenyt ja kuokkinut kasvimaita kylvökuntoon. Olen kantanut ja kärrännyt multasäkkejä ja polttopuita. Lämmittänyt mökkiä ja saunaa sekä tuulettanut silmät vuotaen oikuttelevan hellan savuja tuvasta. Olen ruopsuttanut kukkapenkkiä, siivonnut imuri viuhuen talven aikana kertyneitä hämähäkinseittejä nurkista ja tuulettanut talven kostuttamia petivaatteita. Kumarrellut, venytellyt, kurkotellut ja kyykistellyt. Kaiken tekemisen lomassa olen välillä pyrähtänyt rauhoittaville metsäkävelyille, hidastanut ja seisahdellut toimien ohessa ja ihastellut eloon ryöpsähtänyttä luontoa. Olen kuvannut ja tarkastellut nenä kiinni terälehdissä alkukesän kukkivia kasveja ja puita. Olen pyöräillyt rahisevia ja pölyäviä hiekkateitä nauttien samalla luontokonsertista ympärillä ja tuulenvireestä auringon lämmittämällä iholla. Pysähtynyt kuuntelemaan metsäpuron polveilevaa solinaa seuranani isäni jatkuva savolaisukon puheenpulputus.

Kaikki tämä tässä maassa ja luonnossa kiinni oleminen on pysäyttänyt kevään työkiireissä kuin varkain laukalle ehtineen mielen. Korvien välin pohdinnat, elämän huolet ja murheet, työhön ja tulevaisuuteen liittyvät ajatukset ovat kuin huomaamatta ja itsestään tauonneet. Mikään ei viikon mökkikuurin aikana ole dramaattisesti muuttunut elämässä. Silti tuntuu ihan erilaiselta. Tuntuu siltä, että pitkästä aikaa olen taas tässä kehossa ja näissä nahoissa sellaisena kuin olen. En ole menossa minnekään tai tulossa mistään. Minä vain olen, läsnä tässä kehossa.

Millainen sinun keho-mieli yhteytesi on tällä hetkellä? Millaisena koet olosi juuri nyt? Tunnetko olevasi läsnä kehossasi vai viekö mielesi sinua jatkuvasti menneeseen tai tulevaan? Yllä olevan pienen tarinan avulla haluan muistuttaa siitä, että luonto on oiva silta parempiin tietoisuustaitoihin ja parempaan keho-mieli yhteyteen. Tuo silta on alati käytössäsi, riittää vain, että otat ensimmäisen askeleen ja lähdet liikkeelle. Sen sijaan, että käytämme energiamme kääntyen sisäänpäin vajoten syvälle ajatuksiin, jotka voivat olla stressaavia, ahdistavia, raskaita, paikallaan junnaavia ja päättymättömiä voimme suunnata energiamme ulospäin, lähteä liikkeelle ja luontoon. Vaikka raskaat tai vaikeat ajatukset seuraisivatkin mukana, on niitä raittiissa ilmassa ehkä hieman kevyempi kantaa. Liikkuen teet ainakin hyvää kehollesi. Muista myös, että niin lyijyn raskaat kuin höyhenen kevyet ajatukset kuuluvat ihmiselämän kirjoon. Anna ajatusten tulla ja mennä menojaan. Anna niiden olla vain ajatuksia, mielen toisinaan tolkutonta pölinää, johon voit valita suhtautua empatialla, myötätunnolla, mielenkiinnolla, huumorilla tai sillä tunteella ja näkökulmalla, jota koet kaipaavasi juuri nyt. Ehkä tuo näkökulman vaihtaminen ei onnistu ensi yrittämällä, mutta muista, että myös mielentaitoja täytyy ensin harjoitella.

Muista myös kiinalainen sananlasku: Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askeleella. Lähde uteliaasti tutkimaan lähiympäristöäsi. Kiinnitä huomiosi siihen, mikä sinusta on kaunista. Suuntaa katse puihin ja kasveihin, joita tunnet tai jotka haluaisit oppia tuntemaan. Kuuntele luonnon tuttuja tai oudompia ääniä. Aisti ja haistele luonnon erilaisia tuoksuja. Istu välillä alas tai kurkota koskemaan puunrunkoa tai alla olevaa penkkiä tai kiveä. Tunnustele ja huomioi, mitä tuntemuksia ja tunteita luonto sinussa herättää. Anna aistimusten virrata ja koeta havainnoida niitä arvostelematta tai arvottamatta. Lupaan, että luonnon havainnointi ja aistiminen juurruttaa sinut paremmin kehoosi.

Kevät ja kesä ovat perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä yang aikaa. Yangin energia suuntautuu ulos ja ylöspäin. Meille on luontevaa ja luontaista olla kesän aikana aktiivisempia niin sosiaalisesti kuin fyysisestikin. Energeettisesti suuntaamme ulos myös siitä yksinkertaisesta syystä, että auringon lämpö houkuttaa viluisimmankin sohvaan käpertyjän kurkistelemaan ulos häikäisevään valoon. Hyödynnä siis tätä energiaa ja astu ulos.

Luonnossa liikkuminen, oleminen ja siitä nauttiminen ovat ilmaista mielen ja kehon hyvinvoinnin tukemista. Lähiluonnossakin pääsee irrottautumaan ihanasti arjen paineista ja tarpeettomasta kuormasta, jota harteilleen on kasannut. Luonto tekee meille sanomattoman hyvää. Jos koet olevasi stressaantunut tai jollain tapaa mielen avun tarpeessa, kannustan sinua ensiapuna menemään ulos. Luonto tarjoilee näin kesän kynnyksellä kauneimpia hetkiään. Toivon, että kirjoituksellani onnistuin herättämään sinussa kaipuun ulos tutkimaan luontoa ja voimautumaan siitä.