Kokonainen

Kokonainen on sanakirjan mukaan sellainen, josta ei puutu mitään. Sitä sinä olet jo. Tuollaisena täydellinen.

On harhaa, että meidän pitäisi koko ajan pyrkiä parempaan. Taitojaan ja tietojaan saa ja voi kyllä kehittää, jos niin haluaa ja sille kokee olevan tarvetta. Minuuden tasolla sinä olet jo kokonainen. Sinä, sellaisena kuin olet.

Ajattele meitä ihmisiä sipuleina, joissa on kuoria ja kerroksia, elämänkokemuksia, tapahtumia ja ajatuksia. Ehkä seassa on jotain karvasta ja pilaantuvaa, jota ei tee mieli niellä. Usein pintakerrokset putoilevat pois kuivina ja tarpeettomina ja joku toinen osa tekee mieli heittää mätänä biojätteeseen. Nämä kuivat tai muuten tarpeettomat kuoret ovat kokemuksia, jotka voit karistaa harteiltasi. Taakkoja tai ajatuksia, joita sinun ei enää ole tarkoitus kantaa mukanasi. Sipulissa on ehkä kolhuja ja kuhmuja, jotka saavat sen näyttämään joltakin muulta kuin standardin mukaiselta sipulilta. Mutta silti sipuli on sipuli, tuollaisenaan täydellinen. Jokaisessa sipulissa on keskellä ydin, täydellisenä sekin sellaisenaan kuin on. Siellä on ydin, josta versoo uutta kasvua, ydin, jossa elämänvoima piileksii.

Keväisin sipulit haluavat kasvaa. Sinussakin on tuo kasvunhalu, uusiutumisen-ja elämänvoima sisäänkirjoitettuna. Ytimestäsi käsin versot uutta elämää. Ehkä kyseenalaistat väitteen ja sanot, ettet ole sipuli, ettet halua kasvaa. Että olet väsynyt ja maailmaan kovin tympääntynyt tai pettynyt. Mutta ehkäpä ympäristösi onkin vain ollut liian pimeä, kasvuasi ja elämänvoimaasi tukahduttava. Ehkä kuivia kuoria on vielä liikaa ympärillä, joten uusi kasvu ei ole ennättänyt versomaan valoon.

Vaan laitapa sipuli muhevaan maahan, joka ruokkii ja ravitsee sen kasvua. Tuo se lempeästi valoon pois synkistä varjoista. Siinä ympäristössä se ei ainoastaan kasva, vaan puhkea myös voimistuttuaan kukkaan. Jos kastelet sitä vielä päivittäin lempeydellä ja hyväksynnällä ja lannoitat anteeksiannon murusilla, niin huomaat, miten voimakas tuo elämän- ja kasvunhalu on. Voimistut ja vahvistut päivä päivältä. Ja joskus tulee vielä se päivä, jolloin uskot, oivallat ja joka solullasi tunnet, että kokonainen sinä olit jo, sinä, koko nainen, ihan koko ajan.

Kysyn vielä: missä on sinun maasi? Missä on se multava ja muheva ympäristö ja ketkä ovat ne ihmiset, jotka saavat sinut kasvuun ja kukoistamaan? Uskaltaisitko uskoa, että me ihmiset olemme kuin sipuleja?